KLAUSIN MATKALAUKKU

Vanha kulkukoira Klaus oli aikoinaan nuori ja vahva matkaaja, joka lähti ensimmäiselle maailmanmatkalleen jo hyvin nuorena koirana. Klausin äidin silmäkulma kyllä kostui pikkuisen, mutta Klausin isä sanoi äidille, että ei sitä pelkästään koulussa viisastuta, vaan myös matkustellessa. Ja niin lähti Klaus ensimmäiselle maailmanmatkalleen sinne, minne nenä näytti, teki kierroksen ja palasi Keksijäkylään. Klaus ymmärsi, että maailma ei ole litteä kuin pannukakku vaan pyöreä kuin pallo. Kun Klaus kasvoi vanhemmaksi, hän keksi itselleen oivan apuvälineen – potkulaudan. Nyt Klaus-setä kiertelee omalla potkulaudallaan, joka on hänelle sekä hyvä ystävä että liikkuva koti. Kun tulee yö ja Klaus on reissuillaan, hän vain pujahtaa matkalaukkuun nukkumaan. Kun autiomaassa on hiekkamyrsky, matkalaukku tarjoaa mukavan suojapaikan, ja kun taivas vihmoo vettä, myös silloin on hyvä loikoilla matkalaukussa.