Lotte

Lotte on iloinen ja utelias koiratyttö. Hieman poikamaisen reipas ja uhkarohkeakin, mutta myös tyttömäisen herkkä ja tunteikas. Lotte keksii kaikenlaista tekemistä, jokainen uusi seikkailu saa hänen silmät säihkymään ja sydämen hakkaamaan. Kun Lotte kasvaa isoksi, hän keksii varmasti myös jotakin hyödyllistä. Mutta nyt hän pitää kaikkein eniten ystävien, kissanpoika Brunon ja jäniksenpoika Albertin kanssa meressä uimisesta ja leikkimisestä.

Roosi

Roosi on koiratyttö Loten pikkusisko. Isosiskonsa Loten tavoin myös pikku-Roosi on rohkea ja iloinen koiratyttö. Roosi on hyvin utelias koiralapsi ja hän pitää paljon oppimisesta. Kuten Lotenkin, myös Roosin silmät alkavat loistaa jokaisen uuden seikkailun edessä. Roosin paras ystävä ja suurin esikuva on hänen isosiskonsa Lotte, mutta kaikkein rakkain Roosille on kuitenkin aina äiti Anna. Kävipä jännittävissä seikkailuissa miten vain, iltaisin on hyvä käpertyä oman äidin kainaloon.

Lotten Oskar-isä

Lotten Oskar-isä on Keksijänkylä paras keksijä. Kaikki keksinnöt, jotka hän keksii, hän myös toteuttaa. Oskarin maailma koostuukin lähinnä hänen omista keksinnöistään. Oskar on myös mukava ja ymmärtäväinen isä. Mutta jos hän joutuisi valitsemaan, leikkisikö Lotten kanssa tai keskittyisi työn alla olevaan keksintöön, hän valitsee aina ensimmäisen vaihtoehdon.

Mati-kissa

Mati-kissa, Brunon isä, on kova urheilemaan, hän on moukarinheittäjä. Maailmanennäytysyritykset heittävät hänen usein kauas kotoa. Mutta Mati palaa aina. Joskus tulee paluumatkoista todellisia seikkailuja, mutta Mati pitää kotia ja perhettä kaikkein tärkeimpänä.

Paula

Paula, Brunon äiti, on harrastanut nuoruudessaan musiikkia. Sen takia hän unelmoi siitä, että Brunosta tulisi kuuluisa muusikko. Paula ei pidä urheilusta kovinkaan paljon, sillä hän ei halua, että Bruno lähtisi Matin tavoin moukarin vauhdittamana maailmaa kiertämään.

Adalbert-jänis

Adalbert-jänis, Albertin isä, haluaa tulla kaikkein kuuluisimmaksi keksijäksi. Se tekee hänestä koko kylän kaikkien tärkeimmän jäniksen Keksijänkylässä. Adalbert ei jaksa kärsimättömän ja rauhattoman luonteensa ansiosta keskittyä keksintöjen loppuun saattamiseen, joten ne epäonnistuvat jatkuvasti. Mutta Adalbert on parantumaton optimisti ja epäonnistumiset eivät häiritse häntä. Hän yrittää usein päästä tavoitteeseen pienen vilpin avulla.

Sophie

Sophie, Albertin äiti, rakastaa perhettään yli kaiken. Sen takia hän ei pahastu Adalbertin yrityksistä voittaa keksijänkylän palkintopokaali epärehellisin ottein. Sophiella on hyvä suhde Albertiin, hän löytää aina poikansa huoliin sopivan neuvon.

Tohtori Ave

Tohtori Ave on jänis, joka pitää kaikenlaisten sairauksien hoitamisesta. Hän löytää laukustaan jokaiseen kolhun jääpuikon, naarmuun ratamonlehden, vesirakkulaan hellivän punajuuripalsamin. Tohtori Ave kaipaa kovasti hetkeä, jolloin joku tarvitsisi hänen apuaan, hänen klinikkansa on auki koko ajan. Tieto Aven tohtorintaidoista ovat levinneet myös naapurikyliin. Ei ole vielä keksitty sairautta, jota Ave ei pystyisi hoitamaan.

Jaak-kärpänen

Jaak-kärpänen on omasta mielestään Keksijäkylän merkittävin henkilö. Hänen tehtävänään on herättää kylän asukkaan aamuisin ja ohjata iltaisin vuoteeseen. Jaak suhtautuu työhönsä sen vaatimalla vakavuudella. Hän tietää, että jos yöllä ei saa kunnolla levättyä, päivällä on mieli maassa.

Ruta

Ruta on kaunis kärpäsneiti, joka on kotoisin Latviasta, kauniista Riikan kaupungista. Ruta pitää kovasti matkustamisesta ja heti, kun sää lämpenee, Ruta lähtee pitkälle matkalle. Ruta saapui tänä vuonna keksijäkylään. Hän tapasi täällä Jaak-kärpäsen. He rakastuivat toisiinsa ja keksijäkylässä ovat kohta hääjuhlat tulossa.

Giovanni-kettu

Giovanni-kettu on innokas keksijä, joka käyttää keksinnöissään keittiöstä löytyviä esineitä.Giovannin temperamenttinen vaimo Julia protestoi silloin äänekkäästi. Mutta jos Giovanni esittelee keittokattilaan rakentamaansa radiota tai astioista rakennetun suihkulähteen, Julia on Giovannista aidon ylpeä.

Julia

Julia on taivaskettu niin kuin aviomiehensä Giovannikin. Ennen he liitelivät taivaalla ilmapalloihin kiinnitetyissä majoissa muiden taivaskettujen kanssa, mutta nyt Julia, Giovanni ja heidän kolme lastaan ovat jo vuosikausia asuneet Keksijäkylässä. Julian lempipuuhaa on ruoanlaitto. Se ei kuitenkaan valitettavasti ole ollenkaan helppoa, sillä Giovanni on saanut päähänsä, että oikean keksinnon voi rakentaa vain astioista ja muista keittiövälineistä. Julia taistelee kovasti kattiloistaan ja pannuistaan, mutta suuria riitoja ei heidän talossaan silti ole koskaan. Sillä oikeastaan on sangen mukavaa istua lautasista, lusikoista ja haarukoista sekä suuresta siivilästä rakennetun radion edessä ja kuunnella viimeisimpiä uutisia maailmalta.

LEO

Leo on vanha merimies, nykyisin satamakapteeni. Leo tiesi jo pienestä pitäen, että hänestä tulee merimies. Leon isoäiti otti Leon usein käsivarsilleen tuuditellen uneen. Keinuessaan isoäitinsä sylissä Leosta aina jotenkin tuntui kuin hän olisi keikkunut veneessä keskellä merta. Kasvaessaan suuremmaksi Leo päätti purjehtia kaikilla maailman merillä. Sellaisen meripurjehduksen jälkeen olisi hyvä jäädä eläkepäiviä viettämään. Leo kuuli, kuinka etelään lentävät linnut kiittelivät vuolain sanoin Keksijäkylän elämää. Niinpä Leo purjehti veneellään sitä tänne katsomaan. Lintujen kertomukset olivat täyttä totta – Keksijäkylä oli oikein hyvä paikka asua!

Klaus

Klaus, Oskarin lapsuudenystävä ja luokkakaveri, on vanha matkailijakoira. Hän on kiertänyt maapallon peräti kaksi kertaa, ensimmäisen kerran oikealta vasemmalle ja toisella kerralla vasemmalta oikealle. Molemmilla kerroilla hän pääsi turvallisesti takaisin kotiinsa. Klaus tykkää nyt levätä matkalaukussaan, soittaa huuliharppua ja kertoa Keksijänkylän lapsille jännittäviä tarinoita maailmanmatkoiltaan.

Hubert

Kun rauta-ankka Pauliine saapui Australiasta Keksijäkylään, hänellä oli mukanaan rautamuna. Jonkin ajan kuluttua munasta kuoriutui pieni ankanpoikanen. Nyt Hubert on jo oiva pikkumies, hieman hemmoteltu ja ovela kuin kettu. Hubert rakastaa yli kaiken tikkukaramelleja, eivätkä äiti ja Klaus-setä, puhumattakaan Leo-hylkeestä, pysty vastustamaan Hubertin metkuja. Hubertilta ei siis tule koskaan puuttumaan tikkukaramelleja.

Benita

Benita on kiva lehmä, joka pitää yli kaiken liikunnasta. Jo pienenä tyttönä Benita hyppäsi aitoja korkeammalle, ponnisti pitkälle hiekkakasoissa ja rikkoi aitauksessa omia ennätyksiään. Benitan vanhemmat olivat kuitenkin hieman huolissaan ja halusivat ohjata Benitan taito- ja taideaineiden pariin. He lähettivät hänet oboe- ja balettitunneille ja kuoroon, mutta Benita rakasti vain juoksemista ja hyppäämistä. Lopulta Benitan vanhemmat ymmärsivät, että se on heidän tyttärensä unelma, ja ovat täysin tukeneet hänen urheilu-uraansa. Nyt Benita viettää kaiken aikansa Keksijäkylän stadionilla ja antaa jatkuvasti vinkkejä juoksemiseen ja hyppäämiseen.

Väinö-siiseli

Väinö-siiseli on Keksijäkylän sisukkain keksijä. Jo usean vuoden ajan hän on yrittänyt saada tiiliskivestä lämmintä leipää. Ensimmäisenä vuonna Väinö sai leivän sijaan sahanpurua, sitten monta kourallista kastanjoita ja tammenterhoja, parikymmentä oikean ja vasemman jalan sukkaa, kolme soppakattilaa, kaksi huuliharppua, herneitä, porkkanoita ja pussillisen kuusenkäpyjä. Poikamiehenä elelevä Väinö lupaa ottaa vaimon heti, kun hänellä on kädessään lämmintä leipää. Hänen tuleva vaimonsa saa ensimmäisenä haukata palasen leivänsyrjästä.

Ötökät

Keksijäkylässä asuu paljon erilaisia ötököitä. Kaikkein eniten on muurahaisia, jotka ovat rakentaneet itselleen kokonaiset kolme suurta pesää. Leppäkertut asuvat pääasiassa puissa. Siellä niillä on pikkuruisia tupia, kahvila, puusepänpaja, sauna ja kirjasto. Heinäsirkat asuvat kesällä pienistä oksista ja ruohonkorsista punotuissa majoissa. Niillä ei ole aikaa rakentaa suurempia asumuksia, sillä heinäsirkkojen orkesteri soittaa joka kesäyö merenrannassa vanhassa hevoskastanjassa Keksijäkylän asukkaille pehmeitä yösävelmiä. Mutta talven saapuessa heinäsirkat muuttavat Loten talon ullakolle ja lepuuttavat siellä seuraavaan kesään asti. Vain uudenvuodenaattona heinäsirkat tulevat alas ja juhlivat yhdessä kylän muiden asukkaiden kanssa aamuun asti.

Wolfgang

Ammoisina aikoina Keksijäkylän asukkaat päättivät, että joulupukin pitää käydä heidänkin kylässään. Pidettiin arvonta, ja arpaonni suosi jäniksiä. Ensimmäinen joulupukki Keksijäkylässä oli Julius-jänis. Paljon on vettä virrannut tämän jälkeen, ja joulujäniksen tehtävä on siirtynyt perintönä isältä pojalle. Nykyisin joulupukkina Keksijäkylässä toimii Wolfgang-jänis, joka on ensimmäisen joulujäniksen lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi. Muulloin kuin joulun aikaan Wolfgang on tietysti keksijä, ja hänestä on erityisen mukavaa keksiä leluja lapsille.

Pikkupossut

Pikkupossut Iti, Kusti ja Gunnar ovat Helmin ja Helmutin lapsia. He ovat aikamoisia veitikoita, ja jokaiseen päivään kuuluu tietysti yksi pieni sikamaisuus. Tai kaksi. Pikkupossujen lempileikki on tyynysota, ja kaikkein kivointa se on tietysti yhdessä oman superrohkean isukin kanssa.

Kissanpoika Bruno

Kissanpoika Bruno, Lotten paras ystävä, on rauhallinen ja pidättyväinen. Hän pitää siitä, että kaikki tärkeät päätökset tekee Lotte. Mutta Bruno on ainakin yhtä taitava kuin Lotte. Brunon äiti toivoo, että Brunosta tulisi kuuluisa muusikko. Brunon isä kuitenkin näkee pojassaan tulevan moukarinheiton maailmanmestarin. Bruno itse haaveilee puutarhurin ammatista.

Lotten Anna-äiti

Lotten Anna-äiti paistaa Keksijänkylän maukkaimmat letut. Anna tykkää, että Oskar on keksinyt useita koneita, jotka helpottavat kotitöitä. Ja hän pitää paljon myös siitä, että Lotte on juuri sellainen, jollainen Annakin lapsena oli.

Jäniksenpoika Albert

Jäniksenpoika Albert on Lotten ja Brunon ystävä. Albert on hieman sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen. Hän käy pitkiä keskusteluja itsensä kanssa. Hän huomaa herkästä ympärillään sellaista, jota Lotte ja Bruno eivät ole ensisilmäyksellä huomanneet. Albert on ystävilleen luotettava kaveri. Albert haaveilee kokiksi ryhtymisestä.

RAUTA-ANKKA

Pauliine on aito australialainen värillinen rauta-ankka, Klausin suuri ystävä, joka tuli suoraan Australiasta.

Ensimmäisellä maailmanmatkallaan Klaus päätyi Australiassa paikkaan, jossa kaikki oli tehty raudasta. Hiekka oli rautaa, puut olivat rautaa, jopa lasten lelut olivat rautaa. Matkalla Klausin vatsa alkoi kurnia ja hän astui sisään erääseen kahvilaan. Mutta siellä missä on paljon rautaa, siellä on myös magneetteja. Kahvilassa veitset, haarukat ja lusikat eivät olleet kipoissa, vaan kiinni tarjoilijoiden sulissa. Yhdessä sellaisessa kahvilassa oli Pauliine tarjoilijana. Pauliinesta ja Klausista tuli hyvät ystävät, ja Klaus kutsui Pauliinen Keksijäkylään luokseen vierailulle.

Mihkel

Mihkel on nuori jänismies, joka on saapunut Keksijäkylään melko hiljattain. Mihkelin varvas oli pitkällä matkalla juuttunut kiinni puun juureen ja se oli kamalan kipeä. Siispä ensi töikseen Keksijäkylässä hän vieraili tohtori Aven poliklinikalla – ja sinne hänen sydämensä myös jäi. Mihkel-jänis nimittäin rakastui tohtori Aveen, ja hiljattain juhlittiin hienoja häitä. Nyt Mihkel ja Ave asuvat yhdessä ja käyvät käsi kädessä keräämässä rohtokasveja. Toisinaan Mihkelin täytyy kuitenkin hoitaa arvokasta nokikolarin työtä.

Helmi

Possuäiti Helmi on Lottemaan parhaimpia keksijöitä. Hänen viimeisin keksintönsä on lätäkönylihyppimiskone. Helmi voisi keksiä paljon enemmänkin, mutta hänen täytyy pitää silmällä miestään Helmutia ja lapsiaan Itiä, Gunnaria ja Kustia. Sillä heistä on ihanaa leikkiä tyynysotaa aamusta iltaan.

Helmut

Helmut on possuisä, joka pitää yli kaiken tyynysodasta. Helmut voisi leikkiä sitä lastensa kanssa aamusta iltaan. Koulupäivisin hänen pitää kuitenkin hoitaa hieman myös rehtorin virkaa. Se on vastuullinen työ, jota Helmut hoitaa suurella ylpeydellä. Koulussa Helmutilla on tietysti myös tyynysotatunti, joka on kaikkien lasten suosikki.