Vanha matkakoira Klaus k\u00e4vi Hiidenmaalla tarkistamassa, oliko K\u00f5pun majakka viel\u00e4 entisell\u00e4 paikallaan. Olihan se, ja Klaus l\u00e4hti takaisin kohti kotia. Sill\u00e4 aikaa oli kuitenkin noussut myrsky, ja kaikki laivat olivat kokoontuneet satamaan suojaan. Vain yksi vanha ja rohkea laiva oli valmis viem\u00e4\u00e4n Klausin meren yli takaisin Keksij\u00e4kyl\u00e4\u00e4n. Klausista ja laivasta tuli hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, ja laiva p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 Keksij\u00e4kyl\u00e4\u00e4n asumaan. Nyt laiva asuu meren rannassa, ja Klaus k\u00e4y sen luona usein keskustelemassa viisauksia. Ja kun Klaus ei viitsi l\u00e4hte\u00e4 illalla laivan luota kotiin, kuuluu mets\u00e4st\u00e4 tyytyv\u00e4ist\u00e4 kuorsausta. Laiva kuorsaa narskahdellen ja niksahdellen, ja Klaus huokaillen ja suutaan maiskutellen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"